Isäni asuu Etelä-Suomessa eikä kykene enää omia asioitaan yksin hoitamaan. Kaikki omaiset asuvat kaukana, joten isän asioita pitää hoitaa ”etänä”. Minä hoidan isän pankkiasiat ja juoksevat asiat. Muista asioista sovimme sisarusten kesken yhdessä. Olemme palkanneet isälle kotiapua, jotta arjen asiat ainakin vielä hoituisivat niin, että isä saisi asua kotona.

Äitini sai noin 5 vuotta sitten Alzheimer-diagnoosin, lisäksi hän on lähes sokea 88 v. Tällä hetkellä tauti on taas hankalassa vaiheessa. Hän asuu yhdessä isäni kanssa, joka on 86 v, ja myös jo erittäin huonokuntoinen. Huoli heistä ja isän jaksamisesta on ympärivuorokautista. Olen toista jaksoa vuorotteluvapaalla ja käyn 3-4 kertaa viikossa heidän luonaan: kaikki ruuat, siivoukset, pyykinpesut, raha-asiat yms. ovat lähes kokonaan minun vastuullani. Olen ainoa tyttö ja kaikki 5 veljeäni asuvat satojen kilometrien päässä. Olen 57-vuotias, asun mieheni kanssa kahden. ja meistä tuli isovanhempia viime keväänä. Haluaisin nauttia siitä onnesta enemmän, mutta aika ja voimat eivät tahdo riittää. Huoli ja jatkuva kulkeminen vanhempieni luona ovat vieneet minulta kyvyn nauttia elämän pienistä iloista. Yöunet ovat tosi huonoja ja itsestä huolehtiminen on jäänyt toissijaiseksi asiaksi. Tammikuussa palaan taas työelämään joka on minulle tärkeä henkireikä, mutta samalla pelottavaa, kuinka jaksan tätä "rumpaa". On lohduttavaa huomata, että on näin paljon muitakin, jotka ovat samassa tilanteessa.

Minulla on jatkuva huoli omasta jaksamisestani ja isäni pärjäämisestä. Pelkään tulevaisuutta.

Äidin sairastuessa kaksi vuotta sitten matkustin 900 km ja otin vastuun 24 tuntia vrk hänestä, koska kotisairaanhoitoketju ei toiminut. Esitin uupumiseni kodinhoitojohtajalle. Pyysin tukea tähän, mutta Haaparannalla ei ollut olemassakaan omaistukea. Monen viikon jälkeen kunnassa järjestettiin kotihoitoa. Toivoin päästä käymään kotona 'Gävlessä kolmen kuukauden jälkeen. Aloitin kunnassani etsintätyöni omaistuesta, kyselin myös Etäomaistuesta Gävlen Omaistukikeskuksesta. Vastaus oli eioota. Ilmeni, että eihän Ruotsissa vielä ollutkaan olemassa. Tiedotettiin, että päivittäistä tukea ja aktivitteeteja saavat ainoastaan kirjoilla asuvat Gävleläiset. Ainoana vaihtoehtona meille oli minun tai äidin muuttaminen samaan kuntaan. Olen aloittanut jo tiedottamaan Ruotsinsuomalaisille Suomessa toimivasta omaistuesta sekä myös Etäomaiskamppanjasta EU:ssa. Terv. Etäomainen Ruotsissa

Olen etäällä miehestäni, hän oli avopuolisoni 10 vuotta, nyt päivittäinen huoli ja huolehtiminen, jaksamisen kanssa ongelma.

Sairastan kaksisuuntaista mielialahäiriötä. Olen ollut työelämästä poissa jo kahdeksan vuotta. Hoitajani kehottavat siirtämään vanhempieni hoitovastuun kunnalle. Se ei ole helppoa, koska vanhempani eivät ymmärrä tilannettani. Minusta ei näy mitään päällepäin.Soitan päivittäin silloin kun olen paremmassa kunnossa.

Toinen vanhemmista nukkui vuosi sitten ja nyt yli kuusikymmentä vuotta pitkän parisuhteen toinen mestari on saanut kokea tukoksia aivoverenkierron alueella sekä aikuisiän muistinhäiriötaudista, vierassana on alzheimer. Huomattavaa on vielä aikuisiän sokeritauti sekä erittäin vähäinen liikkuminen omin avuin.

Olen 98 vuotiaan äitini etäomaishoitaja. Äiti sairastaa Alzheimerin tautia ja asuu vielä omassa kotonaan, jossa kotisairaanhoitaja käy kolme kertaa päivässä. Itse asun Kolarissa Lapissa ja äitini asuu Helsingissä joten etäisyyttä on lähes 1000 km. Olen ainoa lapsi ja äidillä ei ole muita omaisia jotka pitäisivät hänestä huolta. Olen ollut nyt vuoden myös hänen edunvalvojansa ja hoidan hänen raha-asiansa. Olen jo eläkkeellä joten voin käydä talvisin lähes joka kuukausi hänen luonaan jossa olen aina viikon kerrallaan. Muulloin olemme puhelimitse yhteydessä päivittäin. Kesäisin olen kesämökillä, mikä sijaitsee noin 40 km äitini asunnosta Kirkkonummella silloin käyn hänen luonaan useamman kerran viikossa. Hänen vointinsa on pikkuhiljaa tullut aina huonommaksi ja hän tarvitsee apua yhä enemmän. Olen ehdottanut hänelle muuttoa minun luokseni, mutta hän ei halua vaan haluaa asua kotona niin pitkään kuin mahdollista.Minulla on vähän huonoja kokemuksia niistä sairaalajaksoista joilla hän on ollut sairaalassa joten en itsekään haluaisi että hän joutuu johonkin laitokseen tai hoitokotiin.